Salamaterrorismia

 Viime kesänä kävin Tanskassa, kansainvällisessä festivaalissa, jossa oli esiintyjiä kymmenistä eri maista. Oli hieno kokemus viikon yhteiselosta muiden maiden edustajien kanssa. Heissä on kehumista ja haukkumista. Mutta nyt tekee mieli haukkua tanskalaisia konserttien järjestäjiä. Vai onko valvonta ja moraali riistäytynyt käsistä hallitsemattomiin mittoihin? Nimittäin en ole ennen ollut näin pahassa salamamyrskyssä. Lahdessa saatu kokemus  ei veda vertoa Tanskassa saadulle kokemukselle.

Konsertti ei ehtinyt lähteä kunnolla käyntiin, niin pokkarit lauloivat kuorossa. Ja parasta oli ne muutamat solistit irtosalamoilla. Uskomaton show. Koko sali valaistuu aina kun joku käyttää isompaa salamaa. Otin lyhyeen videopätkän eräästä solistista. Siitä on kaapattu yllä oleva kuva. Että kyseessä ei ole minun herkkä ylireagointi salamoihin valokuvaajataustani takia. Vaan on oikea ongelma.

Mutta ei siinä ole vielä kaikki. Kaiken kruunasi virallinen valokuvaaja kulissien takana, jonka toimesta kuvia rapsittiin verhojen takana salaman säestämänä. Uskomatonta järjenkäyttöä.

Voikohan tuota enää saada hallintaan? Toivottavasti Suomessa moraali säilyy ja konserttien järjestäjät pysyvät vahvoina ja muistavat juonnoissa kieltämään valokuvauksen. Järjestyksenvalvojillakin on oltava rohkeus puuttua jo varhaisissa vaiheissa, kun kieltoa rikotaan. Kun pieniin asioihin puututaan riittävän ajoissa, säästytään isommilta häiriöiltä myöhemmissä vaiheissa. Pieni muistutus kuvaajille ja järjestäjille.

Lopuksi videopätkä Tanskasta:

Fiilis!

En ole kokenut sellaista pysäyttävää tunnetta kun selailee kuvia läpi. Mutta silloin se tapahtui. Selasin Katrillin 35-v. juhlakonsertin kuvasaldoa, jota kuvasi Erkki Wrangén. Olin vieläpä jo väsynytkin, joten selasin rutiinilla poistaakseen epäonnistuneita kuvia isosta massasta. Ja sitten BOOM!

Tämä kuva täräytti. Tarkemmin sanottuna tuo katse, joka kruunaa tanssijoiden asennon.
Kyseessä on polkka, jossa on tangon elementtejä ja terävä fiilis. Ja tuossa kuvassahan se fiilis todellakin tuntuu. Täytyy kehua Lauria, hänen karismaattista antautumista esityksiin.
Kuvassa on menossa tangon ristiaskeleet, mistä johtuvat kiertyneet vartalot. Koko fiiliksen paljastaa käsien tiukka ote. Sormet valkoisina viestivät voimaa. Sitten kun vilkaisee ylemmäs, niin tuo katse on piste i:n päällä. Kokonaisuus uhkuu energiaa ja tehoa. Anun mekko paljastaa liikkeen ja vauhdin. Mihin me tässä videota tarvitaan? Videolla tuollaisten hetkien yksityiskohdat jäävät huomaamatta.
Hyvä tässä kuvassa on yläviisto-perspektiivi, joka paljastaa paremmin käsien asentoja ja tilan tanssijoiden välillä. Toivoisin kuvaan valjempaa rajausta, jotta mekkoa näkisi enemmän. Tulisi voimakkaampi liikkeen tuntuma. Konserttikuvauksessa kokonaissommitelmaan on lähes mahdoton puuttua, jos metsästää fiilistä. Takana oleva pari (minä ja Eiju) lisäämme kuvaan syvyyttä ja tiedon menossa olevasta joukkokoregorafiasta, eikä soolosta. Mutta se on lähinnä dokumentaarinen arvo. Kuva voisi toimia hyvinkin parisoolokuvana. Photoshoppaamallahan se onnistuisi. Toinen seikka mikä voisi korostaa tuota tilannetta, on poistaa värit. Kokeillaanpa..

Nyt tästä tuli pelkistetty kokonaisuus, joka toimisi graafisena elementtinä. Mutta tuo kuva tuntuu tyhjältä. Tumman lattian myötä siitä katosi syvyys ja miljöö. Fiilis kaipaa ympäristön. Katsojan aivot kaipavat kokonaisuuden, jossa voisi kuvitella tuon parin tanssivan. Katsoja näkee tilanteen ja tietää, että tässä pitäisi olla sitä fiilistä. Mutta kuva ei anna aihetta kuvitella tapahtumaa lavalla.

Tuosta kuvasta opittiinkin, että fiilis syntyy mielikuvituksessa, jota kuvan pitäisi ruokkia kaikilla aineksilla. Pari elementtiä ei siihen riittää. Mitä vähemmän fiilikseen ohjaavia elementtejä kuvassa on, sitä vahvemmin katsojan mielikuvitus ja kokemukset astuvat rooliin. Tällöin tulos on täysin yksilöllinen. Eikä aina vastaa kuvan sisältöä. Mutta taas liiallinen elementtitarjonta saattaa pilata sisällön. Tiedon paljouden takia saattavat hienot yksityiskohdat hukkua massaan, jolloin katsoja siirtyy jo seuraavaan kuvaan.

Kiitos Erkille kuvasta!